Sisällysluettelo:
- Määritelmä - Mitä sähkömagneettinen induktio tarkoittaa?
- Techopedia selittää sähkömagneettisen induktion
Määritelmä - Mitä sähkömagneettinen induktio tarkoittaa?
Sähkömagneettinen induktio on jännitteen tai sähkövoiman tuottamista, joka johtuu magneettikentän muutoksesta. Michael Faraday löysi sähkömagneettisen induktion 1830-luvulla. Monet sähkökomponentit ja laitetyypit toimivat sähkömagneettisen induktion periaatteella.
Techopedia selittää sähkömagneettisen induktion
Sähkömagneettinen induktio voidaan tuottaa kahdella tavalla, nimittäin kun sähköjohdin pidetään liikkuvassa magneettikentässä ja kun sähköjohdin liikkuu jatkuvasti staattisen magneettikentän sisällä. Sähkömagneettisen induktion ilmiö havaittiin ensin Michael Faradayssa, kun hän liikutti tankkimagneettia sähkökelan läpi. Hän huomasi muutoksen piirin jännitteessä. Myöhemmin hän päätteli tekijät, jotka voivat vaikuttaa sähkömagneettiseen induktioon, kuten kelajen lukumäärä, magneetin voimakkuus, muuttuvat magneettikentät ja kelan ja magneettien välisen suhteellisen liikkeen nopeus.
Käämien / johtimen kierrosten lukumäärä on suoraan verrannollinen indusoituun jännitteeseen. Toisin sanoen, suurempi jännite syntyy, kun kierrosten lukumäärä on suurempi. Muuttuva magneettikenttä vaikuttaa myös indusoituun jännitteeseen. Kelan ja magneettien välisen suhteellisen liikkeen nopeuden havaittiin vaikuttavan myös indusoituun jännitteeseen tai sähkömagneettiseen induktioon, kun nopeuden nousu katkaisee vuoviivat nopeammalla nopeudella. Tämä johtaa enemmän induktoituun sähkömagneettiseen voimaan tai jännitteeseen.
Sähkömagneettisessa induktiossa indusoitu jännite kuvataan seuraavalla yhtälöllä:
e = N × dddt
Missä
e = indusoitu jännite (mitattuna volteina)
t = aika (sekunteina mitattuna)
N = kelassa löydettyjen käännösten lukumäärä
Φ = magneettinen vuo (mitattuna Webersissä)
Monen tyyppiset sähkölaitteet, kuten moottorit, generaattorit ja muuntajat, toimivat sähkömagneettisen induktion periaatteen mukaisesti.
