K: Mitä eroa on yksityisyyden, luottamuksellisuuden ja turvallisuuden välillä?
V: Termeillä yksityisyys, luottamuksellisuus ja turvallisuus on paljon yhteistä, koska niitä sovelletaan nykypäivän tietotekniikkaan, mutta niillä on myös omat merkityksensä ja omat merkittävät roolinsa sovelluksissaan tietojen ylläpitoon ja tietojen hallintaan.
Ensinnäkin yksityisyyden suoja liittyy usein kuluttajan oikeuteen suojata tietonsa muilta osapuolilta. Siihen sisältyy haavoittuvien tietojen, kuten Facebook-tietojen, asiakkaiden vastaustietojen ja muun tyyppisten väestötietojen tai henkilötietojen, suojaaminen vapaalta levittämiseltä Internetissä tai myynnistä kolmansille osapuolille. Yleensä yksityisyys on yksilön oikeus pitää itselleen tietojaan.
Luottamuksellisuus on samanlainen idea, mutta hieman eri komponentti. IT-ammattilaiset puhuvat usein luottamuksellisuudesta tavarantoimittajan tai palveluntarjoajan ja sen asiakkaiden suhteen. Luottamuksellisuutta koskevia sopimuksia sovelletaan usein tilanteisiin, joissa henkilötietoihin luotettavan henkilön on suojattava näiden tietojen luovuttaminen. Jotkut voivat vaihtoehtoisesti määritellä salassapitovelvollisuuden kerättäviä tietoja koskevina kysymyksinä, joissa yksityisyyden suojaan liittyvien kysymysten on jälleen oltava tekemisissä keskeisen periaatteen kanssa, jonka mukaan yksilöä ei tallenneta eikä tarkkailla.
Turvallisuus on erilainen termi, jota sovelletaan yritys- tai hallintojärjestelmiin. Suojaus voi sisältää ajatuksen asiakkaiden yksityisyydestä, mutta nämä kaksi eivät ole synonyymejä. Samoin turvallisuus voi tarjota luottamuksellisuuden, mutta se ei ole sen yleistavoite. Useimpien tietoturvajärjestelmien yleinen tavoite on suojata yritystä tai toimistoa, jossa voi olla tai ei ole paljon haavoittuvia asiakkaita tai asiakastietoja. Joskus yksityisyyden ja turvallisuuden tavoitteet ovat samat. Muissa tapauksissa tietoturva ei välttämättä automaattisesti sisällä yksityisyyttä koskevia huolenaiheita. Yksi esimerkki on tapaus, jossa yritys tai valtion virasto voi pystyä pitämään tietonsa turvassa ulkopuolisilta hyökkääjiltä, mutta joissa työntekijät voivat nähdä kuluttajien tietoja. Toinen skenaario saattaa koskea tilanteita, joissa yrityksellä ei ole vastuuta vapauttamalla asiakastietoja, ja niin hän päättää tehdä niin. Yrityksen turvallisuutta ei vaaranneta, mutta kuluttajan yksityisyyttä loukataan. Yritysten ja liittovaltion virastojen väliset uudet sopimukset ovat myös hyviä esimerkkejä siitä, kuinka tietotekniikkakysymykset leviävät yksityisyyden, luottamuksellisuuden ja turvallisuuden välillä.
