Digitaalisen tietojenkäsittelyn alusta lähtien innovoijat ovat etsineet parempaa laskentatehoa ja tehokkuutta. ENIAC käytti melkein 18 000 tyhjiöputkea ja pystyi suorittamaan laskelmat sekunneissa, mikä olisi vaatinut viikkoja ihmisen ponnisteluilla. Transistorit vähensivät myöhemmin elektronisten laitteiden kokoa ja kustannuksia. Ja integroitu piiri eteni sisältäen vain kourallisen transistoreita ja logiikkaportteja miljardiin yhdellä sirulla. Mutta seuraava suuri tietotekniikan harppaus voi koskea enemmänkin kaikkialla olevaa asemaa kuin tehoa.
Ratkaisu? Anturit, anturit kaikkialla! Professori Donald Lupo Tampereen teknillisestä yliopistosta (TTY) työskentelee ideoiden avulla, jotka helpottavat esineiden Internetin (IoT) kehitystä. Piisirun nykyinen tuotanto on noin 20 miljardia euroa vuodessa. Mutta odotettaessa biljoonien antureiden tarvetta, professori Lupo ja hänen kollegansa työskentelevät laajemman konseptin parissa. Heidän projektinsa ovat keskittyneet kaiken Internetiin (IoE). (Lisätietoja IoT: stä on artikkelissa Mitkä ovat esineiden Internetin (IoT) suosituimmat vetovoimat?)
Kiehtoi professori Lupon työstä lukeessani IEEE-artikkelin, jota varten hänet haastateltiin. Vastatakseen yhä kasvaviin kysyntään liittyviä vaatimuksia varten, professori Lupo ja hänen tiiminsä pyrkivät tekemään edullisia, ympäristöystävällisiä, kaikkialle kuuluvaa elektroniikkaa. Suomen kolmanneksi suurimmassa kaupungissa, Tampereella, sijaitseva TTY on teollisuusyhteistyön suhteen 11. sija maailmassa. Professori Lupo on mukana kahdessa projektissa TTY: n tulevaisuuden elektroniikan laboratoriossa. Käytin hyvästä ystävyydestäni monitaitoisen professorin kanssa kysyäkseni häneltä heistä.
